Jengi meillä ei ole muttunut, sama VANHA porukka porskuttaa vieläkin. Ystäviltä ja tuttavilta on koiria kuollut, niitäkin jotka oli menossa mukana kun itse aloitin koiraharrastuksen. Iirokin täytti heinäkuussa jo 14vuotta, huh, on siinä vain teräsvaari. Iiroa on aika-ajoin vaivannut korvat ja sehän sitten sairastaa niitä. Heti vain kun hommaa ab-tipat niin tulee entistä ehompi. Osaksi kuuro hänen kossimaisuutensa on. Silmät on sameat mutta niillä näkee. Meillähän Iiro kutsutaan käsimerkein koirapedistä ylös ulos ja lenkille. Iltavillin meillä yleensä aloittaa aina Iiro. On se vaan niin ihana vaari, välillä ei oikeasti muista että se on jo iäkäs.

Siita...vitsin hitsi, että se on komistunut vanhetessaan. Pienihän se on ja lihaksia saisi olla enemmän, mutta omaan silmään kohta 9 vuotiaaksi aivan mallikas. Tassut on olleet nyt ok. Tänä sysynä Siita ei ole tarhaillut ollenkaan. Osa syy tassuihin voi olla juuri tuo tarhassa olo. Siis kopissa, sehän ei tarhaa käytä kuin sen verran että juoksee portilta koppiin. Tieten se on asunu siellä päivät ja tehny pahimman hädän kohdatessa tarpeensakin sinne. Nyt se on ollu sisällä. Jopa meidän Turkin reissun ajan kaikki 3 asuivat normaalisti kotonaan ja appivanhemmat hoitivat niitä.  Kortisonia olen ruvennut vähentämään. Siita on saanut normaalisti 2,5mg/pv ja nyt 1.25mg/pv ja seuraavaksi tuo sama määrä, mutta joka toinen päivä jne...katsotaan pystyykö lopettamaan kokonaan? Juoksunhan se tekee nyt kun lääkettä on vähennetty, onhan tässä vuosi taukoa ollutkin. Luonteeseen lääke on vaikuttanut vain positiivisesti, kun ei ole tuska ja kutina päällä niin sillä on enemmän huumoria. Nyt maltilla lääkkeen vähennystä ja tarkkaa seurantaa alkaako kutina missä vaiheessa vai alkaako ollenkaan??

FREKI...siis tuo töötinpötkylä. Voi hitto mikä pikku piski se onkaan. Me ollaan aivan lovena koko lähipiiri tuosta tappijalasta. Raivostuttava? KYLLÄ, sitä se osaa olla, mutta kun se on töötti niin se on aivan ihana. Siinä on koira joka sulattaa sellaisenkin sydämmen joka ei koirista niin perusta. Yksi näistä on appiukkoni. Se pitää huolen että Freki on kesälläkin saanut olla pihalla kun me ei olla oltu kotona ja on muistanut laittaa sen takaisin sisälle kun ei itse ole enää hallillaan töissä. Frekihän on jokapaikassa matkassa. Tosin nyt rankametsään sitä ei enää tunnuta ottavan mukaan, sen utelias nokka on vähän liian lähellä moottorisahaa :)

MYY, jeps, meillä on sellainenkin. Ai millainen? No kääpiömini kokoinen kääpiöluppakorva tyttö (luonnonkeltainen). Markus sai keksiä jänekselle nimen, ja sehän valitsi MYYn. No, siinä on kani nimensä veroinen. Alkuun yritin aidata sille vintille alueen missä saisi jaloitella, mutta jänes voitti 6-0. Nyt sillä on120cm kokoinen häkki, mutta on päivittäin irti vintillä meidän TV:n katselu huoneessa (Meillä se ei ole olohuone) . Voin myöhemmin postata tänne kuvia miten meillä koirien ja jäneksen yhteiselo sujuu ;)

Käytiinhän me Iiron kanssa keväällä näyttelyissäkin ja itse esitin joitakin koiria. mm. uutta suomenmestaria Hamitan Jeriä. Jeri on nyt yhtä sertiä vaille kaksoisvalio :) Helsingin voittajanäyttelyihin sitä ollaan taas menossa. Lainakoiralla tälläkin kertaa. Mukaan lähtee vuoden 2010 Hew-10 ja V-10 länkkäri uros "Raiku". En tiedä mikä se on, mutta sinne on vaan päästävä jokavuosi. Mut josko ens vuonna joku vois hankkia uusia ja nuoria koiria sinne vietätävksi/esitettäväksi?? Meillä tieten on vielä sama jengi kotona koossa, joista yhdestäkään ei sinne ole. Jos ei nyt töötti tee jotain sankarillista ja pääse palkittavaksi, mutta lähinnä tuo eläin on itse ollut pelastettava ;)

Ratsastuksen minä aloitin keväällä uudelleen. Ensim Pyhäjärvellä Myllymäen tallilla  jonka jälkeen sain mahdollisuuden ruveta vuokraamaan Bobby quarteria jonka omistaja on itsekin koiraihmisiä. Sievissä käyn myös Hakamaan Tallilla jossa tallia pitää Hirvosen Satu, beagle ihmisiä hänkin :) Hakamaan suomenhevosilla olen osallistunut Meri Sataman pitämiin istuntapainotteisiin valmennuksiin. Mielestäni olen parantanut ratsastustani tämän puolenvuoden aikana kuin sika juoksuaan. Myllymäen tallille olisi tarkoitus vielä mennä ottamaan Siniltä tunteja. Aikamoista kalenterin vahtaamista tämä on ollut, töiden ja ratsastusten yhteensovittamista. Syksyllä oli vähän hankalaa kun peltotyöt vein niin pitkään ja paljon aikaa.

 

Näin tuumaa Freki kun joutuu remmilenkille Tiedätkö millainen ilme koirallasi on juuri kuoleman koittaessa? Minäpä tiedän. Frekille kun puetaan valjaat niin se elämä pysähtyy, sen pystyt korvat lerpahtavat pään sivulle, silmät lasittuu. Se vaan EI TYKKÄÄ  valjaista. Se tulee varmasti myös vähintää jokapaikasta kipeäksi kun kävelee remmissä. Beaglet niin nätisti köpöttää narussa kuin vanhat tekijät, mutta Freki...sen askelkuviot on niin ihmeelliset. Tuli pitkästä aikaa testattua kolmen koiran kanssa remmilenkki ja en vaan kertakaikkiaan taida uskoa, että se ei oo meidän juttu. Kovin metsäteille ei oo nyt oikein asiaa, tiet on sen verran huonossa kunnossa, vielä pitkään. Tekoaltaan penkalle mennään kyllä taas seuraavalla kerralla, tosin sinne pitää mennä autolla. Saa Freki juosta siellä irtaallaan, eikä sen tarvi tehdä kuolemaa kitumalla.

"FREKI"

 

HAA!! Vuoden tauon jälkeen pakattiin taas kapsäkit ja suunnattiin Pinolan pariskunnan kanssa kimppakyydillä kohti Kajjaania. Koiria meillä ei ollut mukana. Pakkasaamun jengin piti sinne kans tulla, mutta koirat oli vuoronperään siellä sairastanut kennelyskää niin valveutunut koiraihminen jää silloin tulematta näyttelyyn eikä tartuta muihin. Harmi, mutta josko ens vuonna sitten? Kokous oli aikasta puuduttava. 1,5 tuntia melkein meni ja oltiin vasta kohdassa 2) palkitsemiset ja pitkät puheet. Löydettiin kyllä taas niin hyvää pöytäseuraa, siihen pöytään nimittäin satoi niitä jättisuuria pokaaleja ja muistamisia. Tapsan Hemppa beagle palkittiin vuoden paras ajuri palkinnolla. Vesan pyttyjä en edes muista, mutta varmaan jostain hyvästä työstä beaglekasvatuksen parissa ne pytyt tuli

Illalla syötiin hyvin hyvää ruokaa. Eipä oo ennen syöty katkarapu terrieriä, mutta sellaista sielä oli tarjolla. Ainakin ruokailijat näin kuulivat tarjoilijan nimittävän sitä yhtä vaaleaa syötävää. Karaokea siellä hotellissa ei ollut joten tilataksillinen beagleihmisiä lähti tutkimaan keskustan karaokeabaarit. Tätytyy kyllä toivoa, että ensivuonna järjestettäis sinne illallispaikkaan tuo karaoken laulu mahdollisuus. Silleen että sinne tulis joku DJ soittamaan tanssimusiikkia levyltä ja ne jotka haluaa käydä laulaa luikauttamassa pari kappaletta ihan ite niin vois käydä laulaa. Ei tarttis kenenkään lähtee HAKEMAAN kauemmas :) No, reissu Kajjaanin keskustan ravintolaelämään tuli tehtyä ja UltraPoint osas tuoda meidät takas perille. Harvinaisen ahdas "tilataksi" vaan oli tullessa. Ihan myös aikanaan tultiin takas hotellille, NUKKUMAAN, koska kellojakin käännettiin yöllä eteenpäin niin piti ehtiä akkujakin ladata välillä.

Aamulla ennen kukopierua ylös. KUNNON aamiainen ja kohti pallohallia. Minulla ei siis ollut esitettäviä, mutta jostain niitä vain ilmestyi 3 kappaletta esitettäväksi siltikin :) Lehteenkin oikein pääsin kuvan ja nimen kera.

http://www.kainuunsanomat.fi/Kainuu/1194730104926/artikkeli/beagle-kasvattajia+palkittiin+kajaanissa.html
 

Bongasin sieltä yhden ihanan beaglenartun, Isoahon Cindyn jonka tuomarikin sitten bongas koska narttu oli lopulta näyttelyn VSP. Sen verran mitä ehdin silmäillä koiria huomasin koirien koon kasvaneen. Enkä puhu nyt vain ainoastaan säkäkorkeudesta, mutta sellaisia nuoria broilerikasvatus yksilöitä. Että mitenköhän vankkoja ne on vaikka sitten 3 vuotiaana? Epäilen, että uppoavat metässä sulanmaan aikaan sammaleeseen  

Yks asia nyt kuitenkin on varma! Seuraava koira meillä on beagle, mielellään uros ja taatusti sellaisista vanhemmista joilla on meriittejä koepuolelta. Ihan riittävän nättejä ja beaglen näköisiä niitä on niissäkin linjoissa. No, mutta se nyt ei ole tämän eikä huomisen päivän asia se. Ei mennä vielä kaatamaan puita kun taimiakaan ei ole istutettu

Ensivuonna sitten Pieksämäelle, koiran kanssa tai ilman!

Vaikka oma kalusto ei nyt niin näyttelykuntoista olekaan on sitä näyttelyissä pyörähdetty useasti. Siita jäi aikoinaan näyttelytauolle ja olisin sen nyt veteraanina kehään tuonut, mutta allergia on siinä mallissa että ne mittelöt saa jäädä terveemmille. Iiro piti pallittomana taukoa kunnes päättivät isotherrat että pallttomatkin pääsee todistuksella näyttelyyn. Frekihän ei oo näyttelyssä koskaan käynyt, mätsäreitä lukuunottamatta, koska sekin on kastoroitu. Tosin mukavuussyistä niin ei saa todistusta siihen. Mutta ei se haittaa, Freksu on vähän liian nätti göötti urokseksi

Fredi eli Pera beagle
Naapureillemme on beagle jota olen saanut näyttelyttää. Peran kanssa ollaan käyty pyörähtämässä 5 kertaa kehässä, saaden 3 sertiä, yhden erkkari PU-3 sijoituksen ja erittäin alikuntoisena yhden tyydyttävän (tuli täysin koiran liian hoikasta olemuksesta). Pera on oikein iloinen nuori ajava baegle uros. Toivon kovasti että perhe kiinnostuu viemään sitä kokeisiinkin. Ainakin viime kaudella sille on kovasti jäniksiä ammuttu. Olen lupautunut tuomariksi (jahka taas ne työt ei haittaa harrastuksia) ja jos tarvittavia tuloksia sieltä tulee niin sen jälkeen käyttämään koiraa ulkomailla näyttelyssä
 

Peran toinen SERTi Toholammilta tuomarina Jari Fors (ROP & RYP-4)
 

Händeröintiä
Peran lisäksi olen esittänyt muitakin beaglejä. Harringan Asynia eli "Aska" on ollut narussa pari kertaa. Tavallaan juoksutin sille vara-sertin, mutta piti PU-luokassa juoksuttaa Peraa niin Tapsa ite sai vastaan ottaa fyysisesti sen vara-serti ruusukkeen. Hautapakan Bertta on ollut narun päässä, Sakin Eki, Pakkasaamun Ruuti Ruska, Pakkasaamun Poppanen ja tietty  Cenweilers länsilaikoja  parikin kappaletta. Juu ja yks Mokka cokkeri. Jos unohdin jonkun niin valitan, harva pää :)
 

Riihimäen bagle erkkari Pakkasaamun Poppanen VSP minun esittämänä


Kokkolan KV ja beaglejärjestön 50vuotis juhlanäyttely. Eeva Reskon narttubeagleä pääsin roppikehään juoksuttaa VSP Daragoj Soul Sister & ROP Daragoj Crystal Heaven
 

Bertan kanssa Sievissä


Kokkolan beagleleiri. Huomatkaa teltan asennus, ei onnistu monelta :)


Erkkarissa mulla olikin sitten matkassa viimesen päälle innokas KEPO
 

VALMISTUIN eli koulu on loppu ja nyt ollaan työelämässä...jee. Viikonloppu vapaat vähissä joten näyttelyihin ei pääsis kovin usein vaikka ei kyllä ole koiraakaan. Kovasti ystävät ja tuttavat koiriaan mulle esitettäväksi ilmoittaisivat, mutta pitää mennä työlistojen mukaan. Mitäpä meille muuta? Suurin muutos on koiramäärässä, vähentymään se ei ole päässyt, päinvastoin. Meillä on uusi koira joka edustaa ihan uutta rotua :)

Freki eli töötti (Länsigöötanmaanpystykorva)
Kiitos beagleystävälleni Katille joka oli bongannut Konnunkodon kotisivuilta ilmoituksen "aikuinen göötti etsii kotia" ilmoituksen. Siitä se sitten lähti. Markushan ihastui koiraan heti. Mutta vastaan sen piti olla, koska meillä on yhä edelleen se typerä kahden koiran kiintiö. Mutta koska HÄNEN oli pakko koira kuitenkin saada, tehtiin sopimus (onko ne suullisetkin päteviä?), että tämä kolme koiraa on vain väliaikainen ratkaisu. No, miksi göötti? Minähän olisin halunnut toiseksi roduksi Amerikanakitan. Markus piti päänsä ja hyvä näin. Meillä on nyt ihana pikku piski josta tykkää appiukkonikin, se joka ei eläimistä oo koskaan välittänyt. Juttelee koiralle ja on monesti sanonut, että tuollainen se koiran pitää olla  No millainen se Frekin sitten on?
 

se on utelias ja seurallinen


Taitava (onhan se BH kokeen suorittanut ja valmis voittajaluokkaan TOKOssa) Kuvassa meidän yhteisen MÖLLI-tokon ykkössuoritus :)


Se on hyvä Ystävä!!


Rämäpää ja jokapaikassa kokoajan


Suomalainen mies, kova saunomaan


Työkaveri


Sanoinko jo taitava, seurallinen ja mukana jokapaikassa?  :)
 

Sellainen se meidän "töötti" on. Kaupunkilaiskoirasta tuli kertaheitolla junttieinari, eikä se oo sen jälkeen kuin kymmenkunta kertaa pitänyt pantaa/valjaita ja ollu kytkettynä kun meille tuli. Sitä ei taida enää paljon hesalaisten meininki kiinnostaa kun oma oma piha, omat piharusakot, kaikki on omaa, naapurin pihallakin

Beaglet
Iiron kanssa käytiin keväällä muutamassa näyttelyssä pyörähtämässä. Yhden kerran päästiin jopa VIHDOIN Katin kanssa kisaamaan vanhusten kanssa keskenään. Oulaisten näyttelyssä keväällä Ruska ja Iiro otti mittaa toisistaan, Rupun voittaessa ROP-vet ja Iiron tullessa VSP-veteraaniksi.
 

Ruska & Iiro ihanat vanhukset <3
 

Loppuvuodesta 2011 Iiro rupesi läähättelemään ja oli kovasti poissaoleva. Koira tutkittiin, otettiin useita verikokeita, läpivalaistiin yms. Tulehdusta sillä oli, epäilemme että vatsassa ja sitten paha korvatulehdus. Se söi kolme ab-kuuria, kuukauden vatsansuojalääkkeitä ja parani?? Monet itkut ehdittiin itkeä, mutta niin vaan pappa parani ja on nyt melkein 14 vuotiaana taas elämänsä vedossa. Jokainen päivä on  lahja näin vanhan koiran kanssa. Kiitollinen saa olla, että se on näin terveenä pysynyt. Vakituista lääkitystä ei ole, ruokamaistuu ja jalka nousee. Frekistä on tullut Iiron ystävä ja on hellyyttävä nähdä kuinka Iiro vihdoin saa koirakaverilta lämpöä ja läheisyyttä. Siitan kanssa eläminen on ollut niin erilaista, kylmää sanoisinko   Iirolle toivon terveitä loppuelämän päiviä!

Entäs meidän pikkuinen kintas, sinttura-koira, rukkanen. En tiedä mikä sille tuon allergian puhkasi. Ensimmäiset oireet sillä oli kesällä 2008 tassussa kun se jyrsi anturan auki. Tosin silloin luulimme, että se on tassun vain johonkin loukannut. Sillä reissulla  kuitenkin ollaan edelleen.  Ilman lääkitystä se ei voi olla ollenkaan, eikä kortisoni aina siltikään auta, mutta helpottaa. Yhtäjaksoisesti kohta 2 vuotta se on syönyt kortisonia. Tämä mennyt talvi oli ehkä pahin. Ostin sisälle kaksi ilman kostuttajaa, koira sai sisäisesti paljon öljyä plus kortisoni. Seuraava ongelma on nyt sen korvan kanssa joka vaivaa :( Ison raskaan päätösen edessä olemme seuraanva sulanmaan aikana. Siita on ja tulee olemaan meille hyvin rakas koira ja etukäteen sen poismenoa on myös itketty. Aika näyttää...

Siitasta vielä. Sehän on yksi niistä ahneimmista koirista mitä maa päällään voi kantaa. Viimevuoden vuoden luontokuvat siitasta näyttää tältä
 

Tiine? Ehei, vai täyspussi ruispaloja iltapalaksi nautittuna


Tiine??? ei vieläkään, vaan koirannappula varas. Ahneellä on ähkynen loppu :)


Nättihän se on vaikka tällä viikolla 8v täyttää ja harmaata naama näyttää :)